Rapautuminen tarkoittaa kiviaineken hajoamista lämpötilan vaihtelun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta. Rapautumisen seurauksena muodostuu kivennäismaalajeja, jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.
Fysikaalisessa eli mekaanisessa rapautumisessa kiviaines murenee erityisesti lämpötilan vaikutuksesta. Lämpörapautuminen tapahtuu, kun suuret lämpötilamuutokset aiheuttavat kivessä muutoksia. Pakkasrapautumista voi syntyä kylmillä alueilla veden aiheuttamana. Suolakiderapautumista tapahtuu, kun kuumilla alueilla vesi haihtuu ja suolakiteet kasvavat kallioiden ja kivien raoissa.
Kemiallisessa rapautumisssa veteen liuenneet hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja. Nämä hapot ovat peräisin maaperästä. Kemiallisen rapautumisen seurauksena kalkkikivialueille muodostuu ns. karstimaa, jossa veteen liuenneet mineraalit ovat kulkeutuneetveden mukana pois.
Organogeeninen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa rapautumista, joka ilmenee sekä fysikaalisena että kemiallisena rapautumisena.
Massaliikunnoiksi kutsutaan maa- ja kiviaines liikkumista rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta. Massaliikunnot kuljettavat irtonaista maa-ainesta rinteiltä laaksoihin. Metsien hakkuut, rankat sateet ja maanjäristykset voivat laukaista maanvierämän. Massaliikuntoja ovat maanvierämät, kivivyöryt, mutavyöryt ja lumivyöryt. Vuotomaa-ilmiö on maan hidasta valumista rinteiltä laaksoon toistuvien sulamisten ja jäätymisten tai kuivumisen ja vettymisen tuloksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti