Eroosiolla tarkoitetaan kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään kuljettaessa rapautumistuotteita paikasta toiseen. Eroosiovoimat kuluttavat maa- ja kallioperää, kuljettavat eroosio- ja rapautumistuotteita sekä lajittelevat ja kasaavta ne lopulta jonnekin muualle.
Vesi on eniten pinnanmuotoja tasaava voima. Pohjaeroosion takia joki kaivautuu yhä syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kanjoni muodostuu kuiville alueille , mutta sateisilla alueilla maa-ainesta huuhtoutuusadeveden mukana ja reunat romahtavat jokeen, näin syntyy V-laakso. Joen yläjuoksulla joki on kapea ja syvä ka sen vesi virtaa nopeasti. Alajuoksulla joki on leveä, matala ja vesi virtaa hitaasti. Veden virtaus kuluttaa jokea myös sivusuunnassa. Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee kulkureittiään meanderien välisen särkän lävitse, jäljelle jää vanha varsinaisesta jokiuomasta irtautunut joenmutka makkarajärvi. Suisto eli delta syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi.
Aallokko syntyy, kun tuuli saa aikaan vesimolekyylien pystyliikkeen. Aaltojen iskiessä rantaan hiekka ja sora kuluttavat rantaan loven. Kun se on tarpeeksi suuri, yläpuolella oleva maa-aines romahtaa mereen ja syntyy rantatörmä. Haffi syntyy, kun tuuli ja aallot kuljettavat hiekkaa rannan suuntaisesti muodostaen pitkän särkän, kynnäksen.
Tuuli kuljettaa pieniä hiekanjyviä pitkiäkin matkoja. Kuivilla alueilla tuulen kuljettama hiekka hioo kallioita tyvestä ja muodostaa sienikallioita. Dyynejä syntyy, kun tuuli siirtää hiekkaa mukanaan ja kasaa sitä keoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti