Kpl 19. Jäätikön jäljet - muinaiset merkit


Kylmän ilmaston vallitessa syntyy mannerjäätiköitä, jotka peittävät suuria maa-alueita. Laaksojäätiköksi kutsutaan jäätikköä, joka liukuu painovoiman ansiosta laaksoja pitkin rinnettä alas kuluttaen samalla kallioperää koko kosketuspinnaltaan. Mannerjäätikkö muovaa maisemaa, kun se hioo kallioperää ja kasaa moreenia. Mannerjäätikön sulamisvedet lajittelevat aineksen hiekaksi, soraksi ja saveksi, jotka sulamisvesivirtojen avulla kasautuvat eri paikkoihin veden virtausnopeuden mukaan. Pisaranmuotoiset drumliinit syntyvät, kun jäätikkö etenee kallioytimen ylitse. Silokalliot syntyvät, kun jään alle kasaantunut hienompi aineshioo kalliot sileiksi jään tulosuunnan puolelta. Joskus jäätikkö kuljettaa suuria kiviä eli siirtolohkareita pitkiä matkoja.

http://openbiomi.com/suomi-2/jaakausiaika-ja-jaakausi-suomessa/

Jäätikön sulamisen aikaan sulamisvesien pohjalla vierivät kivet antoivat pohjan harjuille. Hienojakoinen aines liikkui sulamisvesien mukana ja vajosi hitaasti pohjaan ja muodosti savikerroksen. Jäätikön suulle, jääjärveen, muodostui jäätikköjoen deltoja. Supat muodostuivat, kun iso jäälohkare hautautui maakerrostumaan, esimerkiksi harjun tai deltan sisälle. Suppien pohjalla on usein pieniä, pyöreitä järviä.

                                                               http://www.luontokuvateskonen.com/gallery/main.php?g2_itemId=3133
 
Salpausselät ovat monimutkaisia reunamuodostumia, jotka koostuvat pääosin moreenista ja sen päälle kasaantuneesta harjuaineksesta. Moreeniharjanteet yhdistävät usein laajoja deltoja.
  Maankohoaminen on hidas prosessi, josa mannerjään alle painautunut maankamara jälleen kohoaa omalle tasolleen.