Maapallon kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista. Malmimineraaliksi kutsutaan mineraalia, joka sisältää niin paljon jotakin metallia, että metallin erottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Kivilaji muodostuu, kun mineraalit yhdistyvät kiinteäksi kappaleeksi. Erilaisia kivilajeja on tuhansia ja ne yhdessä muodostavat kallioperän. Kallioperä on useimmiten irtaimen maaperän peittämä. Eroosio kuluttaa kallioperää ja tasaa pinnanmuotoja. Vanhat kilpialueet ovat tasoittuneet pinnanmuodoiltaan peneplaaniksi eli puolitasangoksi. Kivilajit voidaan luokitella syntytapansa mukaan kolmeen pääluokkaan: magma-, sedimentti- ja metamorfisiin eli muuttuneisiin kivilajeihin.
Magmakivet syntyvät maapallon sisällä olevasta sulasta magmasta kiteytymällä ja jähmettymällä. Magmakivet muodostavat lähes 90% maapallon kallioperästä. Magmakivet jaetaan syväkiviin ja pintakiviin. Kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa syntyviä syväkiviä ovat esimerkiksi graniitti, dioriitti ja gabro. Tulivuorenpurkaukset ja laavavirrat saavat aikaan nopeasti jähmettyviä pintakiviä, kuten basalttia.
Poimuttuminen ja metaforiset kivet: Litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeissä syntyy vuorenpoimutusta eli orogeniaa. Kun litosfäärilaatat törmäävät toisiinsa alkuperäisten kivilajien fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet muuttuvat. Tälläsiä kivilajeja ovat metamorfiset eli muuttuneet kivilajit.
Sedimenttikivet: Sedimentit eli maalajikerrostumat syntyvät kun vesi, tuuli ja jäätiköt kuljettavat kallioperästä rapautunutta ainetta. Sedimenttikivissä voi esiintyä myös kuolleista eliöistä kivettyneitä fossiileja, kun ne ovat hautautuneet hiekkaan tai saveen.
Jamaikan maaperän kiviaines on sedimentti- eli kerroskivilajeja, kuten kalkkikiveä. Kalkkikiven paksuus voi olla paikoin jopa kilometrien paksuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti